Dieetti meni mönkään niinkuin melkein kaikki dieetit mun kohdalla. Mä oon vaan semmonen jääräpää, että mulle on lähes mahdotonta noudattaa tarkkaan määriteltyä listaa. Mä oon enemmän semmonen fiilispohjalta syöjä. Itseasiassa voisin melkein nimetä itseni tunnesyöjäksi. Luin artikkelin uusimmasta Me naiset lehdestä ja siinä kolme tunnesyöjää kertoi oman tarinansa. Sen luettuani aloin pikkuhiljaa ymmärtää omaa suhdettani ruokaan. Aloin yhdistää asioita ja tilanteita joissa ahmimiseni on pahimmillaan, esim. riidellessäni jonkun kanssa, kun olen lopen uupunut työpäivän jälkeen tai tuntiessani itseni yksinäiseksi.. Tämän tajuttuani ymmärsin ettei mitkään ihme dieetit voi auttaa mua vaan ongelma on syvemmällä. Mun täytyy löytää tunteiden käsittelylle jokin toinen keino ja oppia arvostamaan itseäni ja terveyttäni. Ylensyöminen jos mikä on epäkunnioitusta itseään kohtaan.
Tänään merkkasin kalenteriini jumppia. Aijon joka päivä liikkua vähäsen jotta voisin paremmin. Aijon myös laittaa ruokavalioni kokonaan uusiksi: poistan siitä perunan, riisin ja pastan lähes kokonaan, otan siihen mukaan paljon hedelmiä, kasviksia ja vihanneksia. Toivon että nämä muutokset vaikuttaisivat myös mielialaan ja energisyyteen.
En tietenkään ole unohtanut päätavoitettani, joka on pudottaa kolmetoista kiloa elopainosta, mutta ensin aijon panostaa terveellisyyteen ja hyvään oloon.
Tänään aamupaino oli: 62,0kg.
//Haluan tuntea itseni pieneksi, haluan näyttää hyvältä siinä kireimmässänikin mekossa, haluan käyttää kesällä bikiinejä ja minisortseja ilman että minun tarvitsee peitellä ja häpeillä itseäni, haluan nähdä taas poikaystävi silmissä sen ihailevan katseen kun hän katsoo minua, haluan tuntea itseni kauniiksi.//