Lainaa.com

Luokittelematon

donitsitytön tarina

28.12.2010, takkutukka

Täällä mä ahmin vähän ennen kahtatoista vielä viimeisiä suklaakonvehteja.. Yeah right! Toivon todella niiden olevan viimeisiä..

Kerronpa vähän itsestäni ensin.. Olen aina ollut hieman pyöreä, mutta pysynyt kuitenkin normaalipainoisena. Amiksen ekalla, terveydenhoitajan sanat: “Lievää ylipainoa, mutta eiköhän se siitä..” olivat kuin nyrkin isku kasvoihin -> aloitin laihiksen. Laihis oli vaativa ja onnistuikin hyvin. Sain pudotettua painon 70kg:sta, 55 kiloon. En päästänyt itseäni helpolla vaan viikot täytti liikunta ja niukat, todella tarkkaan suunnitellut ateriat. Pidin kerran kuussa herkuttelupäivän, jolloin sain syödä mitä halusin. Vähitellen ne päivät menivät aamusta iltaan ahmiseksi, pahoinvoinniksi ja joskus oksenteluksi.

Jälleen yhden herkuttelupäivän päätteksi löysin itseni oksentamasta. En pystynytkään lopettamaan vaan herkuttelu jäikin päälle. Kävin joka päivä jossain pikaruokapaikassa syömässä ahmin jäätelöä, karkkia, pullaa, kakkuja ihan mitä vain eteen tuli nii kauan kunnes tuli paha olo. Enään en kuitenkaan oksentanut vaan kärsin pahoinvoinnin ja ahmin lisää. Joskus vatsani oli niin täysi etten pystynyt tekemään mitään. Silloin makasin vain sängyssä ja yritin olla oksentamatta.

Nyt vuotta myöhemmin sama tahti on jatkunut. Ahminen on lähes päivittäistä ja on sanomattakin selvää että paino on noussut pilviin!  Myös kolmivuorotyö on tuonut oman mausteensa laihdutusyrityksille. Yövuorot usein menevät ahmien ja iltavuorojen jälkeen on saatava herkkuja. Olen yrittänyt vaikka mitä: liittynyt kuntosalin jäseneksi, laatinut itselleni ruokavalion, koittanut olla syömättä hiilareita, paastonnut.. ja paljon muuta. Kaikilla on ollut sama lopputulos ja olen aina sortunut joko samana tai seuraavana päivänä ahmiseen. Viimeksi näin kävi tänään: olin selviytynyt kotona hyvin ja käynyt pitkällä lenkillä, kun tulen töihin minua odottaa täällä suklaata, joulutorttuja ja tortilloita. Se siitä.. ja taas mentiin..

Aloin kirjoittaa tätä blogia motivoimaan itseäni. Tämä on jotain mitä en ole vielä kokeillut. Ajattelin pitää täällä samalla myös treeni- ja ruokapäiväkirjaa.. Toivon että en kehtaa ahmia niin paljon, kun tiedän että joudun kirjoittamaan kaiken tänne.

Äh! oon niin pettynyt itseeni! Miksi mun pitää olla niin heikko. Onneksi huomenna on uusi mahdollisuus. Heti aamusta on ensimmäisen punnituksen vuoro.. Toivon todella tämän onnistuvan, jotta kesällä kehtaa laittaa bikiinit ylpeänä päälle ja lähteä rannalle!


6 vastausta

  1. takkutukka sanoo:

    Kiitos mielipiteestä. Itse olen joskus miettinyt sairastanko BED:iä, mutten ole kuitenkaan mielestäni ihan sovi sen oireisiin.
    Ja vaikka jos sairastaisinkin niin mitä apua siihen on saatavilla: ravintoterapiaa ja keskustelua. Ei minun mielestä
    siis juuri mitään ”apua”. Mä tiedän kyllä miten minun pitäisi syödä ja liikkua, jotta pysyisin terveenä. Noh keskustelu
    sen sijaan voisi jokseenkin auttaa, mutta se olisi alkuun ainakin todella kiusallista ja epämielyttävää. En ole koskaan oikein
    osannut puhua omista asioistani ventovieraille.

    Mutta joka tapauksessa kiitos blogini lukemisesta ja vinkistä. Aijon kokeilla ensin itse ja jos se ei lopeta ahmimista menen hakemaan apua.

  2. anne sanoo:

    Laidutusblogin ja kuntosalijäsenyyksien sijaan suosittelisin pientä keskusteluhetkeä jonkun kanssa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kyseessä ei ole ”heikkous” tai mielihalut, vaan syömishäiriö. Tiedän että sitä on itse vaikea uskoa tai myöntää, mutta itseään ruoskimalla asiat ei parane. Parasta olisi, jos voisit kertoa jollekulle ulkopuoliselle (ammattilaiselle?) tämän tarinan ja keskustella, mistä tilanteesssasi oikeasti mahtaa olla kyse. Tsemppiä!

  3. takkutukka sanoo:

    Thanks!:)

  4. takkutukka sanoo:

    Moikka! Ihanaa saada seuraaja! 🙂 Tämä jos mikä motivoi mua yrittämään kovemmin. Onko sinulla blogia?
    Olisi kiva käydä kurkkimassa miten sinä pääset tavoitteeseesi..

    Tsemppiä sinnekkin!

  5. computer technician sanoo:

    Couldnt agree more with that, very attractive article

  6. Viivi sanoo:

    Hei!

    Luin blogiasi laihdutuksesta ja huomasin että painan saman verran ja itse haluaisin laihtua 53-54 kiloon. 🙂 Tavoitteeni on pienempi kuin sinun mutta ryhdyn seuraamaan blogiasi miten sinä edistyt kun minulla on sama lähtötilanne.

    Onnea yritykseen jos päätät jatkaa laihduttamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *